Sanotaan, että hyvät kysymykset ovat avain uusiin oivalluksiin. Mutta mitä tapahtuu, jos kukaan ei uskalla kysyä? Jos ilmapiiri on niin varovainen, että vaikeat asiat jäävät ääneen sanomatta? Silloin vaarana on, että työyhteisön potentiaali jää piiloon ja yhteinen ajattelu pysähtyy.
Turvallinen tila on perusta, mutta ei yksin riittävä
Työelämässä psykologisesta turvallisuudesta puhutaan paljon, ja syystä. Ilman sitä emme uskalla näyttää keskeneräisyyttämme, emmekä kyseenalaistaa. Harvardin professori Amy Edmondson on tutkinut ilmiötä pitkään ja todennut, että turvallisuus ei ole sama kuin mukavuus. Se on lupa kysyä, ihmetellä ja olla eri mieltä. Parhaimmillaan se on osoitus siitä, että välittää.
Silti turvallisuus yksin ei riitä. Jos kaikki jää liian mukavaksi, leikillisyys hiipuu, ideat eivät törmää ja keskusteluissa vältellään jännitteitä.
Haastettu tila saa asiat liikkeelle
Olen itse huomannut, että parhaat oivallukset syntyvät silloin, kun mukavuusalue vähän horjahtaa. Hetket eivät tunnu siinä hetkessä mukavilta, mutta jälkeenpäin niistä jää tyytyväisyys, jotain liikahti. Tätä voi kutsua haastetuksi tilaksi, mikä on edellytys oppimiselle ja kehitykselle.
Haastettu tila syntyy, kun joku uskaltaa kysyä sen kysymyksen, jota muut välttelevät. Tai kun tiimissä uskalletaan olla eri mieltä rakentavasti. Se ei ole toisen kritisointia, vaan yhteisen ajattelun kehittämistä, joita jokaisen tulee vaalia.
Abilenen paradoksi – matka, jonne kukaan ei halunnut
Kuulin eräässä antoisassa keskustelussa, että on olemassa ilmiö nimeltä Abilenen paradoksi. Siinä ryhmä tekee päätöksen, jota kukaan ei oikeasti halunnut, mutta kaikki luulevat muiden olevan innokkaita. Lopputuloksena ollaan matkalla Abileneen, paikkaan, jonne kukaan ei oikeastaan halunnut mennä.
Työelämässä tämä voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että töissä hyväksytään suunnitelma, johon kukaan ei oikeasti sitoudu. Tai että tiimi nyökkäilee mukana, vaikka moni miettii hiljaa mielessään: “Eihän tämä ole hyvä idea.”
Miksi kysymykset ovat niin tärkeitä?
Kysymykset estävät meitä päätymästä Abileneen. Ne avaavat keskustelua, paljastavat piilossa olevia näkemyksiä ja luovat liikkeen. Turvallinen tila antaa luvan puhua. Haastettu tila varmistaa, ettei ääni jää kurkkuun. Yhdessä ne pitävät organisaation oikealla reitillä.
Fun fact: Tutkimusten mukaan leikillisyys työssä ei ole pelkkää hupia, vaan se vahvistaa psykologista turvallisuutta ja lisää halua tuoda esiin uusia ideoita. Kun työyhteisössä sallitaan nauru ja luova kokeilu, arvostavat kysymykset ja ihmettelyt, kynnys kysyä ja kyseenalaistaa madaltuu. Juuri nämä hetket ehkäisevät Abilenen paradoksia ja pitävät organisaation liikkeessä oikeaan suuntaan.
Mistä on Talgrafin yhdessä ajattelu tehty?
Talgrafin yhdessä ajattelu rakentuu turvallisuudesta, rohkeudesta ja luvasta kysyä sekä kyseenalaistaa. Se syntyy, kun leikillisyys, välittäminen ja rakentava haastaminen elävät rinnakkain ja jokainen uskaltaa osallistua yhteiseen oivaltamiseen.
Tutustu lähteisiin:
(PDF) Psychological Safety and Learning Behavior in Work Teams
Amy Edmondson: How to turn a group of strangers into a team | TED Talk
Abilenen paradoksi – Wikipedia
Kirjoittaja: Sanna Kemppinen
Talgrafin henkilöstöjohtaja Sanna Kemppinen on käytännönläheinen työyhteisön kehittäjä, joka arvostaa oivaltavaa ja inspiroivaa energiaa.
Sanna tarttuu uusiin ideoihin ja kokeilee niitä yhdessä talgrafilaisten kanssa, kehittäen työelämää ja Talgrafin yrityskulttuuria.
LinkedIn-profiilissaan hän jakaa näkemyksiään ja vinkkejään, jotka edistävät työntekijöiden hyvinvointia ja liiketoiminnan kehitystä.
